"Visioni": Vammaisuus heikkoudesta vahvuudeksi

Olen jo yli 25 vuoden aikana luennoinut monista vammaisuuteen liittyvistä aiheista niin yliopistolla kuin erilaisissa seminaareissakin sekä pienille että suuremmille yleisöille. Se on ollut aina varsin antoisaa, sillä koen, että jo yhdenkin kuulijan ajattelun avartaminen on "voitto". Arjessa koen usein olevani asennekasvattaja, kun jo pelkkä pyörätuolilla liikkuminenkin aivan tavallisissa paikoissa herättää edelleen monissa kanssaliikkujissa vähintään hämmennystä.

Jos erilaisuus pelottaa, on hyvä muistaa, ettei vamma koskaan tartu. Sen sijaan asennevammaisuus on ikävä kyllä varsin herkästi periytyvä ominaisuus. Vaikka tiedon sanotaankin lisäävän tuskaa, haluan kuitenkin luottaa siihen, että juuri asianmukaista tietoa lisäämällä pystytään kitkemään ennakkoluuloja. Näin vammaisuus voidaan nähdä entistä enemmän hyväksyttävänä erilaisuutena eli luonnollisena osana ihmisyyden kirjoa. Kuinka tylsä maailma olisikaan, jos olisimme kaikki keskenämme täysin samanlaisia. Siispä: Eläköön erilaisuus, kukoistakoon moninaisuus!

Katso.
Älä tuijota.
Kysy.
Älä oleta.
Kohtaa.
Älä ohita.

"Vaikuttamistyössä" lähellä sydäntäni ovat:

CP-vammatietouden lisääminen ja väärinkäsitysten korjaaminen:

Inklusiivisen kasvatuksen ja kaikille avoimen yhteiskunnan puolustaminen:

Tämä synnynnäinen liikuntavamma on ollut "seuralaisenani" jo 48 vuoden ajan (spastinen diplegia -diagnoosi kahden vuoden iässä). Jos kaipaat lisää sekä teoreettista että elämänmakuista tietoa tästä monimuotoisesta ja edelleen varsin usein väärin tulkitusta vammasta, kannattaa lukea Järjenjuoksuja - Elämää CP-vamman kanssa - kirjani.

Kannatan inklusiivista kasvatusta ja kaikille yhteistä koulua kaikilla koulutusasteilla aina, kun se on vamman omaavan yksilön edun mukaista. Yhdessähän täällä kuitenkin eletään, eikä eriskuntaa ole onneksi olemassakaan.

Kuntoutuksen ja vammaispalvelujen kehityksen seuraaminen:

Vamman omaavien yksilöiden voimaantumisen edistäminen:

Kuntoutus, henkilökohtainen apu ja avustajien työnantajana toimiminen ovat vahvasti läsnä jokapäiväisessä elämässäni ja omakohtaista "taistelukokemusta" perusoikeuksien toteutumiseksi ja tarkoitustenmukaisten palvelujen saamiseksi löytyy aika paljon. Ja luulenpa, että sinnikkyyttä tullaan tarvitsemaan jatkossakin. On hyvä, että uudistuksia tehdään. Mutta oleellista on, että asiat muuttuvat niiden myötä entistä paremmiksi. On turha korjata sitä, mikä toimii hyvin jo nyt.

Uudistuneesta Kelailuja-blogista voit lukea lisää mietteitäni elämästä ja maailmanmenosta pyörätuoliperspektiivistä tarkasteltuna ja ajankohtaisiin aiheisiin keskittyen. Tervetuloa lukemaan ja voimaantumaan!

Vaikeankaan vamman ei tarvitse olla este itsenäiselle, tavalliselle ja hyvälle elämälle, mutta on selvää, että vammaisuus aiheuttaa usein haasteita jokapäiväiseen arkeen. Vaikka oikeus muun muassa opiskeluun, työhön, vanhemmuuteen ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen kuuluu periaatteessa kaikille, käytännössä näin ei suinkaan välttämättä ole. Kauniit puheet ja todellisuus eivät siis valitettavasti aina vastaa toisiaan.

Vaikka rajoitteita ja vaikeuksia ei tule kieltää, liiallisesta ongelmakeskeisyydestä tulisi viimeinkin siirtyä vahvuuksien korostamiseen, niitä kun löytyy ihan jokaiselta ihmiseltä, on hänellä sitten jokin diagnoosi tai ei. Mielestäni omannäköinen elämä ja suuretkin unelmat kuuluvat kaikille.

Haluan omalta osaltani tukea erilaisten ihmisten voimaantumista myös konkreettisesti tarjoamalla ratkaisukeskeistä valmennusta sekä yksilöille että ryhmille. Astu siis rohkeasti Voimaantumisen polulle.